Myötähäpeä, trauma ja vallan palauttaminen.
Se oli arkinen hetki, ohikiitävä kohtaaminen pihassa. Sellainen josta ei etukäteen aavista, että se avaa kokonaisen ajatusmaiseman. Kerroin ilolla ja ylpeydellä omasta kuntoutumisestani. Siitä, miten olin alkanut jakaa matkaani, kirjoittaa, puhua, rakentaa vertaistukea. Siitä, miten olin saanut palautetta, joka oli koskettanut syvältä ja vahvistanut tunnetta, että tällä kaikella on merkitys. Minussa oli keveyttä, sellaista, jota ei voi pakottaa, vaan joka syntyy, kun pitkä sisäinen työ alkaa kantaa hedelmää. Se oli hetki, jossa sain kokea olevani myös toimija kuin "vain selviytyjä" . Vastaus tuli nopeasti, lähes automaattisesti “Muista sitten, että ihmiset tietävät sinun asiasi, kun sinä sinne niitä kirjoitat.” Lauseen oli kai tarkoitus olla huolehtivakin, mutta sävyltään se oli varautunut. Siinä ei ollut suoraa tuomiota, mutta siinä oli tuttu kaiku. Hienovarainen vihje siitä, että avoimuus on riski. Että näkyväksi tuleminen on vaarallista. Että oma tarina on jotakin, jota pi...