Kun annan itseni pudota
Takaportti dissosiaatioon – mielen hiljainen reitti pois tilanteesta Jokaisella traumaa kantavalla ihmisellä on oma tapansa poistua hetkestä. Joku vetäytyy ajatuksiinsa, toinen jähmettyy, kolmas uppoaa sumuun, jossa äänten sävyt ja ympäristön muodot muuttuvat pehmeiksi. Moni kuvaa sitä “takaportiksi”: sisäiseksi oviaukoksi, joka avautuu heti, kun kuormitus nousee liian korkeaksi. Se ei ole fantasiaa, vaan hermoston opittu selviytymisreitti. Takaportti ei tunnu siltä, että se veisi väkisin. Usein se tuntuu siltä, että siinä on valinnanpoikanen. Ikään kuin mieli sanoisi: “Voisi jäädä, mutta tiedänpä yhden nopeamman reitin pois.” Ja jos se tie on aiemmin suojannut, miksi sitä ei käyttäisi? Kysymys ei ole tahdonvoimasta. Kyse on reitistä, jonka hermosto avaa ennen kuin ihminen oikeastaan edes huomaa, mitä on tapahtumassa. Ilmiössä on olennaista juuri tämä: se on sekä automaattinen että osittain tietoinen. Ihminen ei päätä dissosioida, mutta hän tunnistaa hetken ennen irtautumista. Tuo väli...