Läheisriippuvuus—oma ainoa elämäsi?

Kun oma elämä unohtuu, läheisriippuvuuden näkymätön ketju

Läheisriippuvuus ei ole heikkoutta. Se on pitkän selviytymisprosessin tulosta.Tosi usein jo varhaisessa lapsuudessa opittua tapaa mukautua, ennakoida toisten tarpeita ja sovittaa oma olemassaolo mahdollisimman pieneksi, näkymättömäksi, turvalliseksi. Ihminen oppii suojelemaan muita omalla kustannuksellaan, ja lopulta rajat hämärtyvät: Missä minä alan? Missä sinä loput?

Kuvitteellisia mutta samaistuttavia esimerkkejä heitettynä miten läheisriippuvuus voi näkyä

1. Anna, 37, elää parisuhteessa alkoholistimiehen kanssa.

Anna jää töistä kotiin, kun puoliso ei selviä arjesta. Hän soittaa tälle työpaikalle valkoisia valheita, selittää tilanteita perheelle ja peittelee ulospäin kaiken. Samalla oma jaksaminen murenee. Hän ei käy enää joogassa, ei tapaa ystäviään koska ei voi "jättää miestä yksin".

2. Jari, 42, on kasvanut äidin rinnalla tämän mielenterveysongelmien varjossa.

Aikuisena Jari löytää itsensä aina suhteista, joissa hän toimii pelastajana. Hän hakeutuu naisiin, jotka tarvitsevat "auttajaa" ja elää jatkuvasti toisen tunnetilan ehdoilla. Hän ei osaa sanoa "ei", koska pelkää, että jos hän ei ole hyödyllinen, häntä ei rakasteta.

3. Markus, 29, on työpaikalla "kaikkien tukipilari".

Hän ottaa aina muiden vuoroja, ei kehtaa pyytää lomaa, ei tuo esiin mielipidettään tiimipalavereissa ja kantaa vastuuta myös toisten virheistä. Kotona hän huolehtii masentuneesta kumppanistaan, vaikka ei itse jaksa. Markus ei näe tätä ongelmana koska hänestä on aina ollut "luontevaa pitää muut kasassa".

Mistä itsessä tunnistaa läheisriippuvuuden?

Omat tarpeet tuntuvat toissijaisilta tai "liian vaativilta"

Hylätyksi tulemisen pelko ohjaa toimintaa

Tunnet vastuuta muiden tunteista tai hyvinvoinnista

Sinun on vaikea sanoa "ei"

Tunnistat itsesi "auttajasta", "hoivaajasta" tai "sovittelijasta"

Parisuhteesi toistavat kaavaa, jossa toinen on jotenkin "rikkinäinen"

Koet, että ilman toisten tarvetta et tiedä kuka olet

Miten voit tehdä askelia kohti omaa arvoa

1. Pysähdy ja tunnista kaava.

Pelkän tunnistamisen hetki on voimakas. Moni läheisriippuvainen elää niin tottuneesti muiden ehdoilla, ettei osaa kyseenalaistaa tilannetta ennen kuin joku sanoo ääneen: Entä sinä?

2. Ala harjoitella rajoja pienin askelin.

Se voi olla "en voi tulla tänään", "tarvitsen nyt omaa aikaa" tai jopa pelkkä hiljainen päätös olla reagoimatta toisen draamaan. Rajoja ei tarvitse selitellä. Ne riittävät sellaisenaan.

3. Etsi vertaistukea tai ammattiapua.

Läheisriippuvuus ei katoa tahdonvoimalla. Se vaatii turvaa ja kannattelua  mielellään terapiaa, vertaisryhmiä joissa voit sanoittaa omaa tarinaasi ja oppia ja oivaltaa toisten kokemuksista. Toipuminen on prosessi, ei suoriutuminen.

4. Lue aiheesta.

Esierkkinä  Nora Hämäläisen "Läheisriippuvuus – kun itsensä kadottaa" voi tarjota selkeitä oivalluksia. Kirjallisuuteen ja tietoa riittää!

5. Hyväksy keskeneräisyys.

Läheisriippuvuudesta irrottautuminen ei ole sitä, että lakkaa välittämästä. Se on sitä, että oppii rakastamaan itseään yhtä paljon kuin muita. Ei tarvitse "osata olla terve" heti. Riittää, että kulkee siihen suuntaan.

Traumataustaisilla läheisriippuvuus voi olla couping-mekanismi ja jopa turvaa tuttua luova ympäristö jossa omat huolet on helppo työntää sivuun. Ei tarvitse ajatella... Ne tunteet löytävät meidät kaikki ennen pitkää... Ennemmin tai myöhemmin. Koen läheisriippuvuuden olevan tärkeä ja Yleinen häiriö joka kulkee monella C-PTSD:stä kärsivällä mukana. Itse yksi myös! Työ sen eteen on ollut huikea matka. Matka itseensä

Toipuminen ei ole yksin kuljettava tie

Jos tunnistat itsesi tästä tekstistä, voit pysähtyä hetkeen ja hengittää. Läheisriippuvuudesta toipuminen ei edellytä, että tiedät heti, mitä teet – vain sen, että huomaat kaipaavasi muutosta.

Apua on saatavilla. Voit varata ajan terapeutille ja sanoa suoraan: epäilen olevani läheisriippuvainen, haluaisin tutkia tätä yhdessä. Voit liittyä vertaistukiryhmään paikan päällä tai verkossa ja kuulla muiden tarinoita, jotka resonoivat omasi kanssa. Voit aloittaa vain kuuntelemalls. Mikään näistä ei velvoita sinua mihinkään. Ne avaavat oven.

Ja kun ovi alkaa raottua, elämäkin alkaa tuntua erilaiselta. Saatat huomata ensimmäistä kertaa vuosikausiin, mitä itse haluat. Saatat tuntea itsesi kevyemmäksi, vaikka et vielä tiedä miksi. Ehkä alat vähitellen uskoa, että sinulla on oikeus valita rauha, ilman jatkuvaa selittämistä, kantamista tai sovittelua.

Toipuminen ei tarkoita täydellisyyttä. Se tarkoittaa, että alat kääntyä itseäsi kohti, lempeästi mutta päättäväisesti. Ja juuri siinä hetkessä, kun teet sen ensimmäisen valinnan itseäsi varten – olet jo matkalla.