Me emme ole ensimmäisiä, jotka haavoittuivat. Me olemme vain ensimmäisiä, joilla oli sanat sille.Me synnyimme sukupolvien jatkumoon, jossa kipu oli vaiennettua, naamioitua tai normalisoitua. Kasvoimme kodeissa, joissa saatettiin sanoa "meillä ei ollut varaa helliä" tai "kyllä se elämä kovettaa", mutta ei koskaan: olen pahoillani siitä, mitä sinulle tapahtui. Emme kuulleet "tämä oli väärin", vaan "näin meillä aina tehtiin".Meidän vanhempamme, isovanhempamme, ja heidän vanhempansa elivät maailmassa, jossa sodan, puutteen ja häpeän kulttuuri pakotti selviytymään. Ei ollut aikaa tuntea, saati pysähtyä tutkimaan, mitä tunteiden alta löytyi. Ja jos olikin, ei ollut kieltä sille. Ei ollut diagnooseja. Ei ollut hyväksyntää. Oli vain hiljaisuus ja sopeutuminen. Päänsärkyjä, selkäsärkyjä, unettomuutta. Ahdistusta, joka naamioitiin työetiikaksi. Jännitystä, joka pukeutui kireydeksi.Me olemme se sukupolvi, joka kantaa tämän vaikenemisen seuraukset – ja alka...

Kirjoitus joka koskettaa itseäni tosi syvältä ja kipeästi. Auktoriteettiasemassa olevista, työelämän vallasta, vaikenemisesta ja siitä, mitä tapahtuu, kun heikoimmassa asemassa olevaa ei kuulla. Kirjoitan nyt vuosien jälkeen tästä aiheesta, koska silloin minulla ei ollut silloin ääntä. Työpaikalla yksi ihminen otti minut kynsiinsä. Narsistinen toiminta ei jäänyt kahdenväliseksi, vaan levisi vähitellen koko työyhteisöön. Lopulta myös esimiehet lähtivät siihen mukaan. Minun asemassani, alimmalla portaalla verrattuna muihin, valheet alkoivat paisua. Mitä suuremmiksi ne kasvoivat, sitä helpommin niihin uskottiin. Jouduin tilanteeseen, jossa sillä ei ollut enää merkitystä, mitä sanoin tai miten perustelin. Minua ei uskottu. Kaikki osapuolet tiesivät, ettei toiminta ollut oikein ja että totuutta venytettiin tai vaiettiin, mutta silti jokainen piti kiinni omasta versiostaan viimeiseen asti. Totuudesta tuli uhka, jota ei haluttu kohdata. En saanut tukea esihenkilöiltä enkä työterveyshuollosta....

Kun kukaan ei ymmärrä, vertainen voi Ensimmäinen vuosi psykiatrian asiakkuudessa meni sumussa, olin täysin toimintakyvytön. Olin niin sairas, etten hahmottanut edes kuntoutumisen mahdollisuutta realistisena . Jatkuvat paniikkikohtaukset, laaja-alainen ahdistuneisuushäiriö ja turvattomuuden tunne pitivät otteessaan. Vasta pitkän ajan kuluttua pääsin jonkinlaiseen tasapainoon. Siihen mahtui paljon kokemuksia hoidosta ja itseoivalluksesta, motivaatiosta ja lopulta toivosta jota sain enemmän kuin voisin koskaan kuvitella pystyväni antamaan. En ollut valmis terapiaan, ja kun vihdoin olin, terapeutin löytäminen oli hidasta ja kuluttavaa. Siinä välissä en olisi selvinnyt ilman vertaistukea, joka ilmestyi somen samaa sairastavien yhteisöjen muodossa elämääni. Oikeassa elämässä mulla ei ollut mitään eikä ketään.... Eikä ole oikein vieläkään. Olen haastavaa seuraa kun en tiedä mitkä mun voimavarat on, tulee peruuntumisia... sosisaliset suhteet ja julkisten paikkojen hälinä, aistien kuormittumine...

Kun oma elämä unohtuu, läheisriippuvuuden näkymätön ketju Läheisriippuvuus ei ole heikkoutta. Se on pitkän selviytymisprosessin tulosta.Tosi usein jo varhaisessa lapsuudessa opittua tapaa mukautua, ennakoida toisten tarpeita ja sovittaa oma olemassaolo mahdollisimman pieneksi, näkymättömäksi, turvalliseksi. Ihminen oppii suojelemaan muita omalla kustannuksellaan, ja lopulta rajat hämärtyvät: Missä minä alan? Missä sinä loput? Kuvitteellisia mutta samaistuttavia esimerkkejä heitettynä miten läheisriippuvuus voi näkyä 1. Anna, 37, elää parisuhteessa alkoholistimiehen kanssa. Anna jää töistä kotiin, kun puoliso ei selviä arjesta. Hän soittaa tälle työpaikalle valkoisia valheita, selittää tilanteita perheelle ja peittelee ulospäin kaiken. Samalla oma jaksaminen murenee. Hän ei käy enää joogassa, ei tapaa ystäviään koska ei voi "jättää miestä yksin". 2. Jari, 42, on kasvanut äidin rinnalla tämän mielenterveysongelmien varjossa. Aikuisena Jari löytää itsensä aina suhteista, joissa ...

6B41 Mitä on ja tarkoittaa ICD-koodi? ICD (International Classification of Diseases) on Maailman terveysjärjestön (WHO) kehittämä kansainvälinen tautiluokitus. Sitä käytetään kaikkialla terveydenhuollossa diagnoosien kirjaamiseen, tilastointiin ja hoidon suunnitteluun. Jokaisella sairaudella, häiriöllä tai vamman tyypillä on oma yksilöllinen koodinsa, joka helpottaa tiedonkulkua ja yhtenäistää hoitoa. Potilaalle ICD-koodi on merkittävä, koska se tekee diagnoosista virallisen ja tunnustetun. Tämä helpottaa oikean hoidon saamista, mahdollistaa terapian ja kuntoutuksen hakemisen, ja vaikuttaa myös esimerkiksi etuuksiin, sairauspäivärahoihin ja kuntoutustukeen. Terveydenhuollon ammattilaisille koodi on tärkeä työväline, jonka avulla he voivat löytää hoitosuositukset, suunnitella hoitopolun ja seurata tuloksia. Siirtymä ICD-10:stä ICD-11:een tarkoittaa, että terveydenhuollossa otetaan käyttöön uusi, tarkempi ja ajantasaisempi luokitus. Tämä muutos tehdään vaiheittain, ja siirtymäaika voi ke...

Kun vertaistuki- ja muissa samaa sairautta tai samanlaisen elämäntilanteen jakavien ryhmissä kohtaa ilkeää käytöstä, minulle herää muutama keskeinen kysymys. Minkälainen ihminen sä olet siellä ruutusi takana? Mikä aiheuttaa sen ilkeyden, pahasti sanomisen suvereeniuden ja vaivattoman henkilökohtaisuuksiin menemisen? En voi uskoa, että kyse olisi sinun tietämättömyydestäsi. Tyhmyydestäsi? Kun sä tätä lukeva ilkeilijä elät saman sairauden, oireiden ja pelkojen kanssa kuin he, joita kohtelet sydämettömästi tai väheksyen. Tiedät itse kokemuksesta sen ahdistuksen, pelot ja paniikin ja kyvyttömyyden toimia. Kun tämän tietää aivan tarkalleen, mitä tämä kaikki ahdistus, paniikki, lamaantuminen tai toimintakyvyn romahtaminen tekee. Miksi ihminen on kaikesta huolimatta itsekäs, tyly, ilkeä, tyhmä ja aidosti uskoo olevansa siihen oikeutettu tai ylempänä muita. Aina sydäntäni vihlaisee, kun näkee tätä. Toisten peloille naureskelua, nauruemojien täppäilyä aloituksiin ja kommentteihin, vaikka sillä ...

 Miksi pitää olla ilkeä? Kun vertaistuki- ja muissa samaa sairautta tai samanlaista elämäntilannetta jakavissa ryhmissä kohtaa ilkeää käytöstä, minulle herää yksi keskeinen kysymys. Minkälainen ihminen sä olet siellä ruutusi takana? Mikä aiheuttaa sen ilkeyden, pahasti sanomisen suvereenin keveyden ja vaivattoman henkilökohtaisuuksiin menemisen? En voi uskoa, että kyse olisi tietämättömyydestäsi tai ymmärtämättömyydestäsi. En silloin, kun sä, tätä lukeva ilkeilijä, elät saman sairauden, oireiden ja pelkojen kanssa kuin ne, joita kohtelet sydämettömästi tai väheksyen. Tiedät itse kokemuksesta ahdistuksen, pelot, paniikin ja sen, miltä kyvyttömyys toimia tuntuu. Kun tämän tietää näin tarkasti, herää kysymys, miksi ihminen on siitä huolimatta itsekäs, tyly ja ilkeä ja aidosti uskoo olevansa siihen oikeutettu tai jopa ylempänä muita. Sydäntä vihlaisee joka kerta, kun näkee tätä. Toisten peloille naureskelua, nauruemojien täppäilyä aloituksiin ja kommentteihin, vaikka niillä ei ole mitä...

 Miksi samat tilanteet satuttaa aina uudelleen – uudelleentraumatisoitumisen mekanismi Uudelleentraumatisoituminen tarkoittaa sitä, että vanhat traumat herää henkiin uudestaan nykyhetkessä. Siihen ei tarvita mitään suurta uutta kriisiä, vaan joskus ihan tavallinen arjen tilanne voi laukaista reaktion. Jos jokin tilanne muistuttaa sun hermostoa ja kehoa vanhkierteenasta turvattomuuden kokemuksesta, se voi reagoida niin kuin vaara olisi taas läsnä. Tämä ei tarkoita, että sä olisit heikompi kuin muut tai jotenkin rikki. Kyse on siitä, miten sun hermosto oppi selviytymään silloin, kun sulla ei ollut muuta mahdollisuutta. Moni kyselee samaa: miksi mä reagoin niin voimakkaasti tilanteisiin, jotka muiden mielestä näyttää ihan pieniltä? Vastaus löytyy hermostosta ja siitä, miten trauma muuttaa kehon tapaa tulkita maailmaa. Keho yrittää suojella, vaikka vaara olisi jo aikaa sitten ohi. Arjessa uudelleentraumatisoituminen voi laukaista esimerkiksi tällaiset tilanteet jos sut ohitetaan tai su...

Olen koko ikäni omistanut koiria. Moni heistä on ollut kodinvaihtaja. On tullut elämääni avunpyynnön kautta, etsimättä ja kyselemättä. Jotkut jopa lopetusuhan alla. Se oli aikaa, jolloin olin elämässäni terveempi. Silti jo silloin koirat eivät olleet vain lemmikkejä, vaan kumppaneita, joihin sitouduin kokonaan. Edelliset koirani olivat isoja rotuja, joilla oli myös isoja käytöshaasteita. Niiden kanssa työskentely vaati määrätietoista kouluttamista, aikaa ja kärsivällisyyttä. Työ kuitenkin kantoi hedelmää: jokaisesta kuoriutui ihana, tasapainoisempi koira. Jokainen heistä oli minulle äärimmäisen rakas ja tärkeä. He astelivat elämääni kuin taivaan lahja ja aina oikeaan aikaan. Jokainen opetti minulle jotakin, myös itsestäni. Olen aina kokenut olevani koirien kanssa omalla paikallani, kuin kala vedessä. Aistin ja tiedän, että seurassani koirat ovat luontevia ja luottavaisia. Löysimme toisemme. Olimme oikea koira oikealle ihmiselle. Nykyisessä elämäntilanteessani olen viime vuodet kulkenut...

Intuitio ja sen voima traumataustaisella  Intuitio on lyhyesti kyky havaita, vaistota ja tulkita nopeasti tietoa ympäristöstä ja ihmisistä. Se ei ole mystiikkaa, vaan usein tiedostamatonta informaation prosessointia ilman määrätietoista logiikkaa ja päättelyä. Tämä yhdistyy kokemukseen, kehon tuntemuksiin ja aistihavaintoihin. Tämä mahdollistaa tilanteiden ja ihmisten nopean hahmottamisen. Siitä kumpuavia havaintoja voi kuitenkin opetella käyttämään tietoisesti ja tehdä sen pohjalta harkittuja päätöksiä. Intuition valjastaminen voimavaraksi ja työkaluksi tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä ja arvioida tilanne ennen kuin reagoi, jolloin se yhdistyy sekä nopeuteen että tietoisuuteen. Traumaattiset kokemukset kuten kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö, kiusaaminen tai sosiaalinen eristäminen voivat tehdä ihmisestä erityisen herkkän havainnoimaan ympäristön vihjeitä. Tämä herkkyys ilmenee esimerkiksi kehonkielen, äänenpainojen, ryhmän tunnelmien ja ympäristön epäsuhtien havaitsemisena. Vaikka kai...

Vaativa persoonallisuus traumataustaisilla, kun selviytymisestä tulee järjestelmä Vaativa persoonallisuus ei ole synonyymi kylmyydelle, vallanhalulle tai perfektionismille, vaikka se joskus sellaiseksi tulkitaan. Traumataustan kanssa elävälle vaativuus voi olla monimutkainen selviytymismekanismi, jonka tarkoitus ei ole hallita muita, vaan luoda turvallisuutta sisäiseen kaaokseen. Moni traumataustainen, jolla on piirteitä vaativasta persoonallisuudesta, kantaa sisällään syvää tarvetta kontrolliin. Tämä kontrolli ei useinkaan kohdistu toisiin, vaan omaan olemiseen: siihen, että kaikki täytyy tehdä oikein, tunteet tulee hallita, virheille ei ole tilaa ja arjen täytyy pysyä tiukasti kasassa. Tämä voi näyttäytyä muille ankaruutena tai vaativuutena, vaikka todellisuudessa kyse on äärimmäisestä haavoittuvuudesta. Arjen hetkiä, joissa tämä näkyy... Vaativuus voi ilmetä niin pienissä kuin suurissakin asioissa: ”En voi lähteä ulos ennen kuin koti on siivottu täydellisesti” vaikka voimat ovat väh...