Vapautuminen miellyttämisen kehästä

Elämäni on ollut monivaiheinen matka, jossa perheen dynamiikka on jättänyt syvät jäljet. Lapsuudessani olin perheen musta lammas, ja tämä rooli muovasi minussa syvän miellyttämisen tarpeen. Sisar oli se täydellinen lapsi jota myös korostettiin vertailemalla ja suosimalla. Lähtökohtaisesti lapsuukodissani odotukset eivät olleet korkealla missään mitä tein ja tuntui väärältä ja mitättömältä. 

Teini-iässä alkoi kapinavaihe ja otin tosissani roolini mokaajana. Vanhempille toistamiseen pettymyksen tuottava lapsi. Kapinoin, sekoilin, tein mitä halusin. Aikuisuuden kynnyksellä ihmissuhteissa alkoi se pieni lapsi, miellyttäjä nostaa päätään. Jotta en ajaisi ketään pois, kompensoi sitä pakonomainen miellyttämisen halu. Halu olla hyväksytty, mukava, auttavainen, kuunteleva olkapää. Tarpeeksi törkeimmät hyväksikäyttäjä näkivät tilaisuuden josta syystä olen toistamiseen maksellut eläissäni jopa tuhasien eurojen niin sanotut oppirahat... Tiina on aina paikalla jos joku tarvitsee apua. Parisuhteessa nämä piirteet olivat tuhoisia. Tämä kaava on kulkenut mukanani läpi elämän ja olen oppinut ymmärtämään ja työstämään sitä pois. 

Miellyttämisen raskas hinta ja miten siitä voi vapautua?

Ihmissuhteissa on ilmiö, jonka moni traumataustainen tunnistaa ennen kuin osaa sille nimeä antaa. Se on tapa asettua toisten toiveiden edelle niin nopeasti ja automaattisesti, että oma tarve ei käy mielessäkään. Arjessa sitä kutsutaan miellyttämiseksi. Traumatyössä se liitetään osaksi neljää klassista selviytymisreaktiota. Tässä tekstissä pysyn siinä mitä se tekee ihmiselle, joka on oppinut lukemaan toisten odotuksia oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Miellyttämisreaktio syntyy harvoin tyhjästä. Moni on kasvanut ympäristössä, jossa ilmapiiri on ollut epävakaa, ennakoimaton tai tunnekylmä. Lapsen tapa selviytyä on sovitella, pehmentää, suostua, hymyillä myös silloin, kun sisällä kuohui toisenlaisia tunteita. Aikuisuudessa sama malli aktivoituu tilanteissa, joissa ihminen kokee pientäkin jännitettä. Ettei pettymys ehkä kestäisi ihmisuhdetta, ettei riitaa vain syntyisi, ettei tärkeä ihminen hylkäisi, että olisi hyväksytty ja suttavaisena tarpeellinen. Tämä  on opittu taito, joka on joskus pelastanut. Ja juuri siksi siitä on niin vaikea päästää irti.

Miellyttäjä aistii toisten tarpeet ennen kuin ne sanotaan ääneen. Hän huomaa pienetkin vivahteet, varoo sanojaan ja ottaa vastuun muiden tunteista. Kun toinen ei toimikaan lupauksensa mukaan, viesti jää lähettämättä, suunnitelma peruuntuu, sana ei pidä, miellyttämiseen taipuvainen ihminen kokee sen syvänäkin.petoksena. Hän ei pety pelkästään vain tekoon, vaan siihenkin, että hän on taas käyttänyt energiaansa toisen varomiseen ilman että häntä itseään huomioitiin hetkeäkään.

Pettymys ei synny liioittelusta. Se syntyy epäsuhdasta. Miellyttäjä panostaa paljon siihen, että on luotettava, ennakoiva ja herkkä. Kun hän kohtaakin toisen joka laukoo sanojaan huolimattomasti, viljelee ristiriitoja tai antaa lupauksia, joita ei koskaan aikonut täyttää. Tällöin tunteet syöksyvät  ymmärrettävästi nopeasti alas. Ei ainostaan siksi, että tilanne oli katastrofaalinen. Se aktivoi vanhan kokemuksen.

 En ole tärkeä, minuun ei voi luottaa, olen juuri se ihminen, joka odottaa liikaa.

Hyvä asia on se, että tästä voi vapautua. Miellyttämisreaktion tunnistaminen on ensimmäinen ja tärkein askel. Kun huomaa, että itsellä on tapana peittää omat rajat rauhan nimissä, voi alkaa kuunnella sisäistä liikettä. Mitä minä oikeastaan haluan? Mitä olen valmis antamaan? Mitä tapahtuu, jos en suostukaan? Pelätty reaktio jää syntymättä ja tilalle nousee uudenlainen tila, jossa ihminen huomaa selviävänsä ilman jatkuvaa varuillaan oloa.

Samalla ihmissuhteet alkavat asettua todelliselle pohjalle. Kun lakkaa miellyttämästä, vain silloin huomaa ne aidot ihmiset jotka osaavat kohdata toisia vastavuoroisesti. He eivät katoa, vaikka et suostu heti. He eivät mene rikki tai tolaltaan vaikka sanot ei. He eivät väisty kun osaat pitää rajat  ja olla vilmein itsesi puolella.

Traumatyössä miellyttämisreaktiota tarkastellaan yhtenä neljästä selviytymistavasta (fight, flight, freeze ja fawn, eli siis taistella, paeta, jähmettyä ja miellyttää). Miellyttämisen tarve arjessa on ennen kaikkea raskas toimintamalli ihmiselle joka on kantanut aivan liian paljon, kauan ja  liikaa vastuuta muiden tunteista ja aivan liian vähän omista. Sen työstäminen pois ei tee ihmisestä vaativaa tai hankalaa. Se tekee tilaa rehellisyydelle niin muille kuin etenkin itsellesi. Se avaa oven sille että  saa olla ihmissuhteissa arvostettu ja tasa-arvoinen osapuoli, ei näkymätön tasapainottaja.

Toipuminen ei tapahdu tässäkään hetkessä. Se vaatii harjoittelua, itsetuntemusta ja usein myös ammatillista tukea. Terapeuttinen työskentely voi auttaa näkemään, miksi joissakin tilanteissa miellyttämisreaktio aktivoituu selkäytimestä. Kun sitä alkaa purkaa, elämään ilmestyy tilaa josta ei koskaan tiennyt haaveilleensa. Tilaa olla oma keskeneräinen, tarvitseva ja tunteva itsensä.

Miellyttämisen taakka ei ole syntynyt sinussa. Se on opittu. Ja juuri siksi sen voi myös oppia pois. Tämä on ehkä vaikein, mutta vapauttavin matka, jonka ihminen voi tehdä ihmissuhteissaan. Matka pois liiallisesta sovittamisesta kohti omaa, levollista läsnäoloa.

Pohdintaa...

1. Onko miellyttämisen tarve sinulle tuttu omassa elämässäsi?

2. Missä tilanteissa huomaat automaattisesti asettavasi toisten tarpeet omiesi edelle?

3. Onko sinulla jo keinoja tunnistaa tämä kaava tai työkaluja arkisiin tilanteisiin ja miten niitä voisi hyödyntää?

4. Millä tavoilla voisit alkaa tunnistaa ja ilmaista omia rajoja arkisissa tilanteissa?

🔍 Tiina Pölkki, mielenterveyden ja kompleksisen trauman asiantuntija, vertaistukiryhmän ylläpitäjä ja ✏️📖 kirjoittaja.